Sen piti olla uran huippuhetki. Kun Mika Poutala oli kolmisen vuotta aikaisemmin päättänyt panostaa täysillä pikaluisteluun, hän oli asettanut tavoitteekseen olympiakullan.
Kaikki tuntui sujuvan käsikirjoituksen mukaan, kun Poutala johti ensimmäisen luistelun jälkeen Vancouverin olympialaisten 500 metrin kilpailua.
− Ennen viimeistä starttia ajattelin vielä, että näinhän sen pitikin mennä. Että tämä olisi nyt se hetki, jolloin saavuttaisin haaveilemani mitalin. Kun mitali sitten jäi saavuttamatta, se oli todella suuri pettymys, hän kertoo.
Toinen luistelu pudotti Poutalan nipin napin mitalien ulkopuolelle, ja toistaiseksi uran paras olympiasijoitus on viides.
Vancouverin tapahtumista on aikaa jo yli kuusi vuotta, mutta silti Poutalaa pyydetään yhä uudestaan ja uudestaan kertomaan tarina uransa varrelta, kun hän käy puhumassa erilaisissa tapahtumissa.
− Omalla tavallaan se kertoo paljon suomalaisista. Epäonnistumiset ja negatiivisuus leimaavat yhteiskuntaamme, mies tuumii.
Mutta Poutala on erilainen. Hän pyrkii elämässään ajattelemaan toisaalta määrätietoisesti, toisaalta positiivisesti. Urheilija on jopa lopettanut suomalaisten tiedotusvälineiden seurannan, koska hänen mielestään uutisissa monia teemoja lähestytään liian negatiivisesti.
− Saatan kuulostaa sivistymättömältä, mutta pidän itseni ajan tasalla päivän tapahtumista muuten. Esimerkiksi luen paljon kirjoja. Huomasin, että liika negatiivisuus rassasi minua ja poistin kaikki uutisaplikaatiot puhelimestani, hän selittää.
Yrittäjä Mika Poutala haukkaa palan ruisleivästä. Edessä on myös jugurtti ja kuppi höyryävän kuumaa juomaa. Poutala on herännyt jo kukonlaulun aikaan ja ehtinyt ennen aamiaishetkeä tehdä useamman tunnin videokuvaushommia kauppakeskus Jumbossa Vantaalla.
Meneillään on leppoisampi viikko kahden ison kisarupeaman välissä. Edellisellä viikolla Poutala on pistellyt parastaan pikaluistelun sprinttereiden MM-kilpailuissa Etelä-Korean Soulissa ja seuraavalla viikolla miehellä on edessään maailmancupin finaali.
Haastattelun jälkeen hän jatkaa töitä ja illalla on luvassa vielä luisteluharjoitus Oulunkylän tekojäällä Helsingissä – yhdessä harvoista paikoista, missä Suomessa voi pikaluistella.
Ei kuulosta aivan siltä stereotypialta, mikä meille on piirtynyt mieleen huippu-urheilijan arjesta.
Toisaalta Poutalan tavallinen päivä kuvaa sitä, mikä on suomalaisen huippu-urheilun tila.
Samaan aikaan kun esimerkiksi Poutalan alankomaalaiset kisatoverit tai vaikkapa norjalaiset talviurheilijat harjoittelevat ammatikseen huippuolosuhteissa, suomalaisten on tehtävä töitä saadakseen leipä pöytään. Moni joutuu kustantamaan jopa kilpailumatkojaan, kun sponsoreita ei yksinkertaisesti riitä kaikille.
Poutalalle yrittäjyys on mahdollistanut ammattimaisen harjoittelun. Esimerkiksi menneeseen kauteen tehdyt satsaukset eivät olisi onnistuneet palkkatyöläiseltä, kun Poutala lennätti vaimonsa ja lapsensa Kanadan Calgaryyn kuukausiksi, jotta perheenpää voisi harjoitella loistavissa olosuhteissa.
− Huonoimpina kausina sponsoreita ei ole aina riittänyt, joten olen joutunut kustantamaan harjoittelun itse. Yrittäjyyden vuoksi minulla on silloin ollut rahaa tähän touhuun. Lisäksi yrittäminen on tuonut vapautta.
Urheilu ja yrittäminen sopivat Poutalasta hyvin yhteen.
Siitä muutkin ovat samaa mieltä, sillä moni urheiluvaikuttaja puhuu yrittäjyyden ja urheilu-uran yhdistämisestä kannustavaan sävyyn. Myös esimerkiksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulu kouluttaa huippu-urheilijoita yrittäjyyteen. Samassa opinahjossa myös Poutala aloitti, mutta jätti leikin kesken.
− En kokenut saavani koulutuksesta sitä, mitä siltä hain. Miksi olisin viettänyt useamman vuoden koulunpenkillä, kun voisin muutenkin yrittää ja oppia siinä sivussa, hän kysyy.
Poutalan mukaan yrittäjältä vaaditaan samanlaisia ominaisuuksia kuin huippu-urheilijalta: omistautumista, määrätietoisuutta, tavoitteellisuutta ja halua menestyä.
Silti vain harva suomalainen urheilija on perustanut oman yrityksen. Yrittäjä-lehden tekemän selvityksen mukaan suurin osa urheilijoiden omista yrityksistä on perustettu vain palkintorahoja varten.
Poutala on lajissaan harvoja, sillä hän yrittää muutakin kuin urheilua. Siis jälleen erilainen.
Syytä sille, miksi urheilijatovereista ei kilpauran varrella tunnu yritysintoa löytyvän, hän ei keksi.
− Mieleeni ei tule muita yrittäjiä. Moni kyllä on kiinnostunut, kun kuulee minun olevan yrittäjä. Riskinottokykyä luulisi urheilijoilta kuitenkin löytyvän, hän tuumii.
Rap-artisti, oma vaatemerkki, puhuja, videokuvaaja ja kirjailija. Mika Poutala on yrittänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana monilla tavoin. Hänestä parasta yrittäjyydessä on vapaus valita, mitä tekee.
− Olen ollut pienestä pitäen yrittäjähenkinen. Syytä sille en tiedä, sillä suvussani tai lähipiirissäni ei ole ollut yrittäjiä. Veljeni taas on minun vastakohtani, sillä hän on visusti palkkatyössä eikä koe samoja arvoja työn kannalta tärkeäksi. Olen aina halunnut tehdä työtä itselleni, enkä kenenkään toisen piikkiin. Jos menestystä tulee, näen konkreettisesti työn tulokset. Ehkä samasta syystä minusta tuli yksilöurheilija, Poutala pohtii.
Lopullisen ratkaisun yrittäjäksi ryhtymisestä Poutala teki kymmenisen vuotta sitten koulunpenkillä. Tilinpäätöstä käsittelevällä kurssilla luistelija ymmärsi pystyvänsä yrittämään, sillä numeroiden pyörittely ei ollut hänelle vaikeaa. Opettajansa kannustuksella ensimmäisestä liikeideasta tuli totta.
Poutala toteutti oman vaatemerkin ja myi aluksi tuttavilleen hiphop-kulttuuriin kuuluvia vaatteita. Sen jälkeen hän aloitti myös musiikin teon. Taiteilijanimellä Plastic hän esitti hengellistä rap-musiikkia ja teki muun muassa Suomen joukkueelle tunnusmusiikin sekä vuoden 2006 että 2010 olympialaisiin.
Lapsena Mika Poutala ei harrastanut urheilua. Vasta isän kuoltua urheiluharrastus vei kouluikäiset Poutalan veljekset Oulunkylään pikaluisteluharjoituksiin, kun tuttava kysäisi, haluaisivatko pojat kokeilla vauhdikasta lajia.
Vaikka luistelu koukutti, liian vakavasti Poutala ei lajia ottanut. Ensimmäisiin olympialaisiinsa hän oman kertomuksensa mukaan päätyi vahingossa.
− Aamupalaksi energiajuomaa, sitten hallille ja lounaaksi einespizzaa. Kyllä tuo ruokavalio kertoi jotain asenteestani. Oikeastaan vasta vuonna 2007 päätin satsata huippu-urheiluun kunnolla, hän paljastaa.
Kyse oli luultavasti myös aikuistumisesta, sillä samoihin aikoihin hän ryhtyi myös yrittämään. Samalla kun Poutala on kasvanut leppoisasta treenaajasta maailman tasaisimpien pikaluistelijoiden joukkoon, myös yrittäjänä on tapahtunut kasvua.
Rap-musiikki ja muotivaatteet ovat vaihtuneet syvällisempään yrittämiseen, sillä Poutala keskittyy nykyisin puhumaan tilauksesta esimerkiksi elämänhallinnasta, liiketoiminnan sparraamisesta ja menestymisestä. Yrityksensä Passion Livesin piikkiin luistelija tekee myös kuvauskeikkoja.
− Puhuminen tuli mukaan luonnostaan. Aluksi en osannut vain markkinoida itseäni. Sitten kiinnostuin kuvaamisesta ja halusin tehdä myös sitä. Minulla on vapaus valita, mitä voin tehdä. Yrittäminen antaa vastapainoa urheilulle. Ei tämä kahden uran välillä taiteilu ole minua rasittanut. Päinvastoin olen todella tyytyväinen elämääni, hän hymyilee.
Matkakohtaiset MM-kilpailut, Venäjä, helmikuu 2016. Poutala jää mitalista kuusi tuhannesosaa. Vancouverin olympialaisten jälkeen Poutala lavensi tavoitettaan, sillä hänelle riittäisi arvokisamitali. Muita mitaleita on tullut, mutta arvokisoissa se kirkkain kruunu on antanut odottaa itseään.
Tasainen varmuus ja huipulla pysyminen ovat kuitenkin saaneet Poutalan jatkamaan, vaikka moni olisi iskenyt luistimet naulaan jo ajat sitten. Myöskään katkeruudelle hän ei ole antanut tilaa, minkä Poutala uskoo kumpuavan omasta luonteestaan ja elämänfilosofiastaan.
− Olen pyrkinyt ajattelemaan pettymyksen hetkillä kokonaisuutta. Esimerkiksi tähän kauteen tekemäni panostukset kannattivat ja saivat huomaamaan, että minulla on mahdollisuudet onnistuessani mihin vain.
Kuusi tuhannesosaa mitalista on lohduttoman vähän, ja maaliskuussa Poutala sai tietää mitalin olevan vieläkin lähempänä. Kilpakumppani Pavel Kulizhnikov oli kärynnyt monien muiden venäläisurheilijoiden tapaan dopingista.
Venäläisluistelijan käry on vahvistunut, mutta Poutalan mitali ei. Suurella todennäköisyydellä suomalainen viimein saavuttaa sen, mitä hän on jahdannut jo vuosikymmenen ajan – nimittäin arvokisamitalin.
− Ensimmäinen tunteeni oli pettymys kaverin teon puolesta, Poutala kuvailee puhelimitse doping-uutisen varmistuttua.
Vastaus kertoo miehestä ihmisenä ja urheilijana, sillä tämä pystyy asettumaan toisen asemaan. Pettymyksen taustalla on myös toinen syy.
− Tietenkin mitalitavoitteeseen pääseminen on upeaa, mutta kun se tulee jäljessä, minulla on vain muisto ilman todellista muistoa itse mitalin saavuttamisesta, hän harmittelee.
Mahdollinen mitali ja tasainen kausi valavat uskoa Poutalaan ja vuosia sitten heränneeseen olympiaunelmaan.
Seuraaviin olympialaisiin on aikaa himpun verran alle kaksi vuotta. Vain aika näyttää, riittääkö Poutalan yritys silloin kultaan.
Tilaa Yrittäjä-lehti tästä
Virvamaria Toikka
virvamaria.toikka@yrittajat.fi