”Minulla on ollut kissoja niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen rotukissa muutti luokseni viettämään eläkepäiviään. Se oli turkkilainen van. Silloin innostuin rotukissoista. Käydessäni katsojana kissanäyttelyssä tutustuin kissoista suurimpaan, maine cooniin.
Niillä on tupsukorvat ja ne ovat luonteeltaan sosiaalisia, hieman kuin koiria. Nyt meillä on neljä maine coonia. Kolme niistä on uroksia ja yksi naaras. Kissojen lisäksi meillä on myös vuodenikäinen samojedinkoira.
Olen ammatiltani parturi-kampaaja. Kun kaikkien lemmikkien turkit vaativat hoitoa, pääsen käyttämään harjaa ja fööniä myös kotona.
Vapaa-aikani kuluu kissanäyttelyissä. Näyttelyitä kokeilimme sattumalta ja siitä on tullut koko perheen yhteinen harrastus. Minä pesen ja laitan kissojen turkin ennen kehää. Mieheni taas on innostunut esittelemään kissoja, ja aiemmin myös tyttäreni kiersi mukana näyttelyissä.
Kissanäyttelyt ovat vieneet minut mennessään, sillä niissä on niin mukava ilmapiiri. Olen löytänyt paljon ystäviä harrastuksen kautta. Tsemppaamme ja autamme toisiamme jatkuvasti.
Kissaihmiset ovat määrätietoisia ja itsenäisiä tiimipelaajia, kuten lemmikkinsäkin. Kissojen harrastus on opettanut minulle pitkäjänteisyyttä ja huomaan olevani työssäni energisempi. Näyttelyitä kiertäessä työasiat unohtuvat, mikä on loistava asia.
Minulle kissat ovat perheenjäseniä siinä missä muutkin. Toiset laittavat rahaa vaikkapa golfiin, mutta itse käytän sen mieluummin kissoihin. Vaikka olemme kiertäneet näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla jo neljän vuoden ajan, ei siihen kyllästy.
Myös kissojen saavuttama menestys saa käymään näyttelyissä. Ne ovat kiehtovia ja sääntökiemuroihin pitää palata yhä uudelleen.”
Virvamaria Toikka