Venla Savikuja ja Kati Jaakonen ovat osoittaneet, että blogeilla voi elää. Kiiltokuvamaisten postausten taakse kätkeytyy ympäripyöreitä päiviä, heittäytymistä ja ennakkoluulotonta yrittäjäasennetta.
On kuumaa. Guatemalan aurinko porottaa banaaniviljelmille, joita on silmänkantamattomiin. Venla Savikuja kaivaa kuopan ja istuttaa vielä yhden banaanipuun taimen maahan. Puolen vuoden päästä puu tuottaa hedelmiä, jotka poimitaan isoissa tertuissa. Yksi terttu painaa jopa 60 kiloa ja siinä on useita kymmeniä hedelmiä.
Banaaniviljelmien sadosta saaduista tuotoista mahdollistetaan lukuisten lasten koulutus alueella.
Vierailu banaanifarmilla Väli-Amerikassa on ikimuistoisin kokemus, mitä bloggaajayrittäjä Venla Savikuja muistaa uransa varrelta.
Yhteistyökumppani tai asiakas, miksi sitä haluaakaan kutsua, on tietysti maksanut matkan velvoittaen, että Savikuja kirjoittaa kokemuksestaan blogiinsa. Sisältöjä asiakas ei kuitenkaan ole määrittänyt, sillä siitä Savikuja on tarkka.
– Neuvottelen itse sopimukseni. En lähde mukaan mihinkään, mikä sotii periaatteitani vastaan, hän painottaa.
MATKOJA, tapahtumakutsuja, sponsoroituja kodinkoneita ja muuta tekniikkaa, merkkivaatteita sekä laadukasta ruokaa – kaikki täysin ilmaiseksi. Kiiltokuvamaisia koteja, kauniita värejä ja kuvissa täydellisesti hymyileviä ja voivia ihmisiä. Sellaisena näyttäytyvät monelle ammattilaisten blogit Suomessa ja ulkomailla.
Blogit herättävät tunteita kateudesta onneen, mutta harva muistaa, ettei sisältöä todellakaan saada ilmaiseksi.
− Mielestäni bloggaamista työnä vähätellään. Yksi julkaistu teksti vaatii paljon suunnittelua. On kirjoitettava teksti, otettava kuvat ja käsiteltävä ne. Se on parhaimmillaan koko päivän homma. Se, mitä vastineeksi kirjoituksista ja kuvauksista saan, on palkkaa eikä ilmaiseksi saatua, Savikuja muistuttaa.
Suomessa on kymmeniätuhansia blogeja, mutta niiden tilastointi on vaikeaa. Se tiedetään, että niitä, jotka elättävät itsensä blogeilla on vielä suhteellisen vähän. Määrä on kuitenkin kasvanut blogien yleistyessä.
MONI SUOSITTU bloggaaja kuuluu johonkin yhteisöön, joka tarjoaa käyttäjälle alustan ja maksaa tälle palkkiota.
Savikuja tekee tässä poikkeuksen, sillä hän on ollut viimeiset pari vuotta yksityisyrittäjänä. Merkittävin osa ansiotuloista tulee lifestyle-blogista, jossa käsitellään espoolaisnaisen harjoittelua, ruokavaliota ja arkea. Asiakkaat maksavat tuotteidensa näkyvyydestä Savikujalle myös rahapalkkaa.
Loput tuloistaan Savikuja saa suunnitellessaan Instagram-kampanjoita avopuolisonsa Markku Pullin yritykselle.
– Haluan kuvata blogissani arkeani mahdollisimman aidosti. Käsittelen aiheita laidasta laitaan ja olen saanut kiitosta, kun toisinaan olen ottanut kantaa yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Käsittelin blogissani esimerkiksi syömishäiriötä ja olen kertonut mielipiteitäni erilaisista ruokavalioista. Palautteen perusteella tekstit ovat antaneet ajattelemisen aihetta.
Venla Savikuja aloitti bloggaamisen viitisen vuotta sitten. Vielä silloin hänen mielessään ei käynyt, että kirjoittamisesta voisi tulla ammatti. Nopeasti Savikuja kuitenkin jäi koukkuun ja pääsi mukaan blogiyhteisöön.
Lopulta hän päätti ryhtyä yksinyrittäjäksi.
– Se oli minulle täysin luonnollinen ratkaisu. En miettinyt sitä sen kummemmin.
KYMMENEN VUOTTA sitten blogit tekivät vasta todellista tulemistaan. Kotona neljän lapsensa kanssa ollut kokki Kati Jaakonen sai sukulaiseltaan idean. Hän perustaisi blogin.
Blogit olivat hänelle täysin vieraita, ja tietokoneidenkin kanssa Jaakonen tunsi olevansa välillä täysin hukassa. Jotakin sisältöä arkielämään oli silti saatava.
Jaakonen alkoi kirjoittaa ja kuvata tekemiään ruoka-annoksia. Blogia hän kirjoitti nimimerkillä Lintu75. Lukijoita tuli jatkuvasti lisää, kun moni etsi arkeen ja juhlaan sopivia ruokareseptejä.
Niin sai alkunsa Hellapoliisi, joka on kasvanut yhden naisen ruokablogista yritykseksi, joka tarjoaa muun muassa reseptejä, kirjoja, koulutuksia ja tiloja ruoanlaitosta kiinnostuneille. Elannosta iso osa tulee asiakkaille tehtävistä resepteistä.
Suomen ensimmäisiin kuulunut ruokablogi on kasvanut sivustoksi, jolla on viikkokävijöitä parhaimmillaan 90 000.
– Pidin blogia kaksi vuotta. Sitten päätin ryhtyä yrittäjäksi. En ottanut asioista tarpeeksi selvää ja oletin liikaa. Vasta yrityksen perustamisen jälkeen ymmärsin pudonneeni monien tukien ulkopuolelle. Olin silloin neljän lapsen yksinhuoltaja, enkä pystynyt ensimmäisinä vuosina nostamaan itselleni ollenkaan palkkaa yritykseni kautta. Otin siihen rinnalle toisen työn ja tein 20-tuntisia työpäiviä, Jaakonen muistelee.
Pitkät työpäivät on kuitenkin palkittu menestyneellä sivustolla. Myös Hellapoliisin keittokirjat ovat saaneet tunnustusta. Jaakosen tavoitteena on, että yritys voisi työllistää myös hänen nykyisen miehensä.
MATKUSTELUSTA innostunut Jaakonen irrottaa muutaman kuukauden välein itsensä arjesta ja suuntaa perheensä kanssa lomamatkoille.
– Vaikken enää työskentelekään 20 tuntia, niin vapaapäiviä en pidä kun työnmakuun pääsen. Pidän vapaat kerralla ulkomaanmatkojen muodossa, hän kertoo.
Viimeksi toukokuussa Jaakonen vietti reilun viikon Kroatiassa.
Kovasta uurastuksesta huolimatta kateellisia ja selän takana puhujia on riittänyt. Muistot saavat Jaakosen tuohtumaan, mihin on syynsä.
Työvuosiin on mahtunut monenlaisia murheita, kun Jaakosen lähipiirissä on ollut vakavia sairastumisia ja kuolemantapauksia sekä työpaikkakiusaamista. Ne yhdistettynä pitkiin työpäiviin ja yksinyrittäjän haastavaan arkeen ovat pistäneet Jaakosen omankin jaksamisen koville.
Uusimpana murheena ovat oman kodin kosteusvauriot ja niiden mukanaan tuoma sairastelukierre.
– Tätä pidetään muka liian helppona. Tapaan asiakkaita, suunnittelen ja kirjoitan reseptejä ja minulla on pitkiä kuvauspäiviä. Onnistuminen on itsestä kiinni, Jaakonen sanoo.
VAIKKA BLOGGAAJIA on Suomessa paljon, sekä Jaakonen että Savikuja luottavat omiin brändeihinsä. He keskittyvät työskentelemään omilla vahvuusalueillaan ja kehittämään omaa toimintaansa.
Juuri näistä syistä Savikuja ja Jaakonen ovat omilla tahoillaan nousseet sosiaalisen median ilmiöiksi ja pystyneet elättämään itsensä arkensa intohimoilla.
– Liikkuva kuva tekee meidän markkinoillamme todella tuloaan, mutta uskon perinteisemmän kirjoitetun ja kuvatun sisällönkin iskevän lukijoihin. Uudet median muodot eivät mielestäni sulje vanhempia pois, Savikuja pohtii.
– Blogithan ovat kuin aikakauslehtiä, mutta niiden formaatti on erilainen, hän jatkaa.
Tilaa Yrittäjä-lehti tästä.
Virvamaria Toikka