Sairauden takia töistä poissaolo merkitsee yksinyrittäjälle täyttä tulonmenetystä neljän päivän ajan.
Parturi-kampaaja Teija Uitto-Kohonen vahvistaa toimialaansa ja yritysmuotoonsa liittyvät hankaluudet taudin iskiessä.
– Sairauspäiväraha alkaa juosta vasta neljännen päivän jälkeen. Hiljattain sairastuin keskellä viikkoa torstaina. Kun sunnuntaita ei lasketa, niin vasta seuraavan viikon tiistaina olisin saanut päivärahaa, jos olisin vielä ollut toipilaana. Kuume ja mahatauti menevät yleensä ohi neljässä päivässä, Uitto-Kohonen toteaa.
Hän oli kokonaan poissa töistä yhden päivän ja teki seuraavan puolipäiväisesti. Joskus asiakkaiden aikoja voi siirtää, mutta lauantaina oli jo mentävä töihin.
– Lauantaina oli juhliin menijöitä. Sellaisten asiakkaiden siirtäminen ei onnistu.
Uitto-Kohosen mielestä yksinyrittäjän sairauspäiväkarenssin pitäisi olla tasapuolinen palkansaajan kanssa.
– Aina kun puhutaan, että palkansaajille voisi säätää yhden päivän karenssin, heillä nousevat karvat pystyyn. Palkansaajilla ei kuulemma ole varaa siihen. Miten minulla on varaa neljään, kun olen pienituloinen kampaaja pieneltä paikkakunnalta?
37-vuotias miettii vanhuuseläkettä
Valokuvaaja Tuomas Elenius ottaa työssään varman päälle.
37-vuotias Elenius sanoo valmistautuneensa työttömyyden, työkyvyttömyyden ja eläköitymisenkin varalle. Yhteiskunnalta itsenäiselle elinkeinonharjoittajalle tuleva sosiaaliturva ei ole Eleniukselle tuttu, vaan hänelle varautuminen merkitsee insinöörityylistä ajattelua ja ennakoivaa rahankäyttöä.
Viime aikoina työuransa puolivälin ohittaneen miehen mielessä ovat olleet vanhuuseläkkeeseen liittyvät asiat.
– Olen laskeskellut yrittäjän eläkelain [YEL] maksujen määriä ja ennakoinut minkälaisia summia eläkkeelle jäädessä saisi. En usko, että alle 65-vuotiaana vielä rannalla makaillaan. Eläkeikä on kaukana, mutta sitä on järkevää miettiä, sanoo omaa nimeään kantavan valokuvaamon yrittäjä ja ainoa työntekijä Elenius.
Nykyisellä eläkkeen tasolla Elenius selviäisi puolisonsa kanssa nippa nappa.
– Olemme lapseton pariskunta, joten pääsemme aikaisessa vaiheessa asuntolainattomaan vaiheeseen.
Sosiaaliturvan sijaan rahasto ja verkosto
Elenius sanoo maksavansa YEL-maksuja alakanttiin, lähinnä työkyvyttömyyttä ajatellen.
– Jos miettisin sitä vain vanhuuseläkkeen kannalta, maksaisin vielä vähemmän ja sijoittaisin sen rahan muualle. Olenkin ottanut rinnalle rahastosijoittamisen.
Elenius sanoo tiedostavansa uhkakuvan, että sattuisi jotakin, joka veisi kyvyn jatkaa nykyisessä työssä.
– Olen varautunut henkisesti ja taloudellisesti siihen, että terveydellisesti kävisi jotain, joka estäisi tekemästä näitä hommia. Pystyisin olemaan useita kuukausia ilman tuloja.
Sairastelun kanssa Eleniuksella ei ole ollut ongelmia. Hän on selvinnyt niistä tavallisilla lyhyillä flunssilla. Valokuvaajan työssä keikkoja on joskus helppo siirtääkin.
– On se joustavampaa kuin esimerkiksi parturi-kampaajalla.
Tiettyyn päivään sidotut tehtävät eli tapahtumakeikat voi hätätapauksessa antaa tutun ammattilaisen hoidettaviksi.
– Kaveriverkostoa on pitänyt luoda sen verran, että saa korvaavan kuvaajan paikalle, jos pahasti sairastuu. Tähän asti keikat on saatu hoidettua vaikka pää kainalossa.
Asemassa olisi parannettavaa
Uitto-Kohosella on yksinyrittäjyydestä päällimmäisenä valoisat kokemukset.
– Nautin oman itseni herrana olemisesta, seitsemän vuotta parturi-kampaamoa pyörittänyt Uitto-Kohonen hymyilee.
Eleniuksenkin vinkkelistä yrittäjän asema on plussan puolella. Yleisesti ottaen hän arvelee tilanteen olevan toinen.
– Näppituntuma on se, että yksinyrittäjän asemassa olisi parantamisen varaa. Pidempi-aikainen sairastaminen ja työttömyys ovat hirveän iso ongelma monelle tutulle yrittäjälle.
– Toiminta on helposti katkolla, jos yrittäjä on kolmekin kuukautta poissa markkinoilta sen takia, että jalka on paketissa. Asiakkaat etsivät uuden tekijän täyttämään tarpeitaan.
Juhani Ojalehto