Tänään käynnistyy kahden vuoden mittainen ja äärimmäisen vaikea polku, tuumii Pasi Moisio, Suomen Yrittäjien EU-edustuksen johtaja Brysselissä.
Britannian EU-lähettiläs toimittaa maansa erokirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Donald Tuskille. Siitä alkavat neuvottelut, joissa ratkeaa unionin jäsenmaiden ja Britannian välinen suhde EU-eron jälkeen.
– Britit ovat päättäneet tehdä tällaisen ratkaisun, se heille suotakoon, mutta meidän pitää huolehtia, että neuvottelujen lopputulema jatkaa oman yhteisömme, sen yhteisöllisyyden ja perusarvojen vahvistamista, Moisio muotoilee.
– Tätä kautta saataisiin kasvua ja menestystä pk-kenttään saakka. Siihen on täydet edellytykset, mutta aikaa on vähän.
Neljä peruspilaria voi olla vaarassa huojua
– Neuvotteluja käydään koko ajan pitäen mielessä, että se ken pöydästä lähtee, ei vie pöydän antimia mukanaan, koska se toimii esimerkkinä muille. Jos neljän vapauden periaatteen pilarit lähtevät huojumaan, sillä on kauaskantoisia seurauksia, Moisio viittaa työvoiman, tavaran, palveluiden ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen.
– Ne ovat arvoja, jotka hyödyttävät suomalaistakin yritystoimintaa ja kansalaisyhteiskuntaa.
Moision mukaan Brexitistä löytyy hintalappu, jonka Britannia maksaa.
– Semmoista liekaa ei anneta, että se tekisi ikään kuin tämmöisestä porukasta lähtemisestä houkuttelevaa. Jos taloudellisia velvoitteita on ja niitä on juridisesti osoitettavissa, maksut pitää hoitaa. Lusikat jaetaan vasta sitten ja uudessa suhteessa jatketaan puhtaalta pöydältä.
Moision mukaan on löydettävissä ratkaisu, joka ei nosta tullimuureja vanhojen ja entisen jäsenmaiden välille.
– Täytyy löytyä tulos, joka takaa kaupankäynnin jatkomahdollisuudet ilman määrättömän hallinnollisen taakan tai kustannusten lisäystä. Se ei saa vaikuttaa missään määrin taloudelliseen kehitykseen EU-27-alueella. Jos suurimmista talouksista lähtisi lumipalloefekti, oraalla oleva kasvu kääntyisi taantumasuuntaukselle, ja Suomenkin pk-yrityskenttään aiheutuisi vakava häiriö, vaikkei se suoraan brittimarkkinoille suuntautuisikaan.
Juhani Ojalehto